Jännitystä ei ollut ilmassa kuskin ajotavan tai lumipyryn takia vaan ihan jostain muusta syystä. Hieman tosin ihmetytti, että miksi bussi stoppailee, vaikka pysäkillä tai tien reunassa ei ollut ketään eikä porojakaan näkynyt mailla eikä halmeilla. Ei ole tämä etelän mies tottunut että bussikuski toimii myös postinjakajana. Näytti kuski harjoitelleen muutaman kerran kyseistä toimenpidettä, kun sen ei tarvinnut kuin ovi avata ja vauhtia hiljentää ja sitten vaan kuskin paikalta viskata lehti laatikkoon. 40 kerrasta vain kaksi kertaa meni ohi. :)

Jännitystä puseroon sen sijaan lisäsi se, kun pohti mitä tuleman pitää. Maisemat ainakin näyttivät lupaavilta. Nuorisotyönohjaaja soitti loppumatkasta ja kertoi missä kannattaisi jäädä pois jotta voitais löytää toisemme helposti. Ennen kuin ehdin tajuamaan, niin tavarat olivat jo autossa ja olimme matkalla nuorisotyönohjaajan kotiin syömään päivälllistä. Kuten tuttua, kun vieras tulee taloon, niin lapset tulevat uteliaina katsomaan eteiseen, että minkähän näköinen tyyppi sieltä mahtaa tulla. Vastaanotto on lämmin. Vielä lämpimämmäksi olon teki riistakäristys.Hyvä ruoka - parempi mieli. Niinhän se menee. Kunnon ruoka pitkän matkan jälkeen teki terää. 19 tuntia junassa ja bussissa oli tuntunut korkeintaan 10 tunnilta, mutta kyllä sitä ruumiissaan huomasi olevansa hieman väsynyt.

Lapset mukanaan nuorisotyönohjaaja lähti heittämään minua kylän toiselle puolelle. Lähestyessämme näyttävää Saamen siltaa aloin ajatella, että viekö ne heti mut pois Suomesta. Ei sentään. Mutta aivan rajan tuntumassa seurakuntakoti ja seurakunta talo silti sijaitsivat. Näytti lupaavalta. Ei mitenkään vanhan oloista. Seurakunta oli panostanut näihin rakennuksiin. Korkeintaan 10 vuotta ikää nämä seinät ovat nähneet. Pika kierros asuinsijassani osoitti paikat oikein mukaviksi. Tilaa riitti ruhtinaallisen paljon. Saunaankin olisi mahtunut vaikka 5 tyyppiä kerralla. Hetken omassa huoneessani rauhoitin mieltä ja pohdin mitä seuraavaksi tekisi.

Totesin viettäneeni viimeisen vuorokauden junassa ja bussissa, joten lähdin ulos katsomaan mitä kaikkea kylästä löytyisi.Aloin miettimään ennakko-odotuksiani ja -luulojani ja vertailin siihen mitä näin. Kaikki oli vähän erilaista mitä olin ajatellut. Ei toki negatiivisessa mielessä. Kaikki näytti oelvan oikein hyvin. Kämpästäni oli matkaa kauppaan ja postiin 200 metriä ja muutkin palvelut olivat aivan vieressä. Pakkanen tuntui kiristyneen illan aikana melkoisesti.Ilta seitsemältä sitä oli 14 astetta. Lämpötila ero edelliseen vuorokauteen oli melkoinen sillä Valkeakoskella oli lauantaina ollut noin 10 plus astetta.Posket punaisena ja mieli tyytyväisenä lähdin kävelemään takaisin kämpilleni. Mielessäni olivat sanat jouluevankeliumista: Luuk. 2:20. \"Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.\" Pystyin helposti samaistumaan paimenien tunnelmiin. Tässä oli hyvät lähtökohdat aloittaa harjoittelu.